Tulipa käytyä hallilla tänään vähän kokeilemassa muistaako rontti, millaista treenaaminen on. Tarkoitus oli päästä kokeilmaan agilitya, sillä ensistartti on tällä viikolla lauantaina tammikisoissa. Kuitenkin Tiina houkutteli tokoilijoita ryhmäpaikalla oloon, joten kävin siellä ensin olemassa häiriönä ja tulipa samalla kokeiltua pysyykö koira paikallaan. Treenitunnelma oli hieman kilpailunomaisempi kun Tarja toimi liikkeen ohjaajana. Ihan hyvin onnistui paikalla olo. Toisella kerralla käskin maahan, kävi siellä ja nousi uudestaan ylös, käskin maahan jäi vinoon. Sitten pikkusen vilkuili muualle kun Tarja kierteli ympärillään. Nooh, eipä tässä nyt ole tottelevaisuuskokeita tiedossakaan, jos kukaan ei lähde 31.1. kaveriksi Ouluun.

Agility onnistui vaihtelevasti. Tultiin Annen kans sen verran myöhään (oikeasti ennen kahdeksaa jo), että hallilla oli jo täysi tohina päällä. Kuitenkin päästiin kokeilemaan kahta eri rataa ja kaikkia kontaktiesteitä. Eka rata meni ihan pipariksi, ihan varmaan sen takia etten ehtinyt mielessänikään käydä läpi missä järjestyksessä sen teen. Dani kävi ylikierroksilla, ei pysynyt paikallaan (lähti hiimailemaan perään), louskutti, sinkoili sinne tänne. Noh, lohdutuksena kuitenkin se, että toinen rata meni huomattavasti paremmin. Otti kaikki kontaktit, keinukin meni hienosti.

Näyttäisi siis siltä, että ensimmäisellä radalla pitää purkaa paineet ja toisella radalla sitten voi jo keskittyä. En nimittäin muista että olisi haukkunut toisella radalla ollenkaan. Harmi kun tammikisoissa on vain yksi rata. Toisaalta ei kyllä jännitä yhtään, eikä ole kummoisia tavoitteitakaan. Ehkä jonkin uuden asian oppiminen on se päätavoite, suorituksen suhteen en ole kovin optimistinen. Kuitenkin mukavalta tuntuu viimeinkin päästä kilpailemaan ja kokeilemaan rajojaan.