Ohjaaja liian hidas ja äänetön. Käytiin siis Kuopiossa agilitykisoissa kolmen startin verran. Ensimmäisellä radalla meni ihan mukavasti, mutta sitten keinun jälkeen edessä oli hyppy, jonka jälkeen tiukka käännös kaarevan putken vasempaan päähän. Minulla ja koiralla molemmilla ajatukset jo niin putkella että este jäi hyppäämättä, jolloin lamaannuin ja koira hyppäsi sen siten varmuuden vuoksi väärään suuntaan. Tämän jälkeen putkeen, renkaille ja kepeille. Kepit ei oikein tänään sujuneet.

Kuva: Essi Saarela

Toisella radalla kans hylky, joka tuli jo alkusähellyksessä. Rata alkoi hyppy, hyppy, A. A-esteen vieressä oli puomi, minne koira oli singota. Minulla koordinaatio totaalisen hukassa, sillä rontti hieman varasti aluksi. A-esteen jälkeen oli meno putkeen (joka puomin alla) oikeaan päähän ja sieltä renkaalle. Putken jälkeen olisi pitänyt juosta täysin renkaan, luo mutta myöhästyin jolloin valssilla ei ollut mitään hyötyä... koira lukitsi putken ja juoksi sinne, sillä aikaa kun minä ihmettelin että minne tyttö hävisi. Että näin.

Hyppyrata oli muistamisen kannalta haastava, mutta muuten tosi kiva. Oli melko lähellä 0-rata, sillä kepeille asti kaikki oli hanskassa. En tietenkään mitenkään älyttömän ajoissa ollut käännöksissä mutta koira oli hanskassa. Kepeille tultaessa koiralla oli tilaa, mutta liikaa vauhtia ja sujahti toisesta välistä läpi ja minun pysähdyttyäni alkoi haukkumaan. Otettiin uusiksi ja eikun väärästä välistä taas. Kolmannella kerralla meni oikein ja loppuSUORAlla ei ongelmia. Kepeillä kuitenkin tuhrautui aikaa joten virheitä reilut 16.

Kuva: Essi Saarela

Vauhtia oli ihan sopivasti. Tietenkään bortsuihin verrattuna ei läheskään tarpeeksi, mutta minulle ihan tarpeeksi. Mitä siis nyt harjoitellaan. Ainakin houkutuksia ja käsiin ottoja eli toisin sanoen tiukkoja käännöksiä, joista olisi helppo mennä suoraan esim. puomille tai putkeen. Otan siis selvää, mikä koiran mielestä on mielenkiintoinen este. Opettelen antamaan käskyjä, olen radalla liian hiljaa. Sitten vauhtia, pakko saada itselle lisää nopeutta, sillä koiralle tulee sitä samalla. Lisäksi ohjausasento voisi olla pystympi, ei kentällä tarvitse pyllistellä. Yksittäisenä esteenä kepeille menoa on harjoiteltava vielä lisää, vaikka sitä viimeksi tiistaina otettiin vaikka mistä kulmasta. Lähinnä tuota rauhoittelua ja alkua, niin että onnistuisi. En edelleenkään uskaltanut ottaa keppejä ns. väärältä puolelta, joten sitä kans.

Mukava oli päästä kilpailemaan taas yli neljän kuukauden tauon jälkeen. Parasta oli se, että Silja ja Taneli saivat viimeisen nollansa ykkösissä (sij. 2.) ja pääsivät vielä kakkosluokan hyppyradalle, josta hienosti sijoittuminen kolmanneksi tuloksella 5. Onnea vielä kerran!

Olen edelleen sitä mieltä, että kerralla eniten ja nopeiten oppii kilpailemalla. Itsellä ei vielä ole taitoa rakentaa sellaisia harjoitusratoja, joista olisi kilpailuissa hyötyä. Mutta ihan tyytyväinen olen kokonaisuutena noihin startteihin. Jospa me ruvetaan nyt enemmän ottamaan tuloksia :) Seuraavana vuorossa ovat omat kotikisat, minkä jälkeen tuleekin taas hieman kisataukoa.

Noniin, siis viikonloppu meni ihan superhyvän Mujusen Salmen vetämän toko-koulutusohjaajakurssin parissa. Olen sunnuntaista asti siis ollut ihan täpinöissäni, että pitäisi tokoilla nyt, mutta mutta lauantaina on Kuopiossa agikisat ja vissiin niihin pitäisi kuitenkin ensin harjoitella. Kirjoittelen Salmen vinkkejä tänne jahka pääsen itse treenamaan taas.

Käytiin sunnuntaina kokeilemassa pieni pätkä agilityä ja ihan kivasti meni. Aluksi oli Danilla liikaa vauhtia, mikä luultavasti johtui siitä, että oli joutunut olemaan koko päivän yksin. Mutta periaatteessa ihan hyvin meni, mitä nyt yhden riman ali meni yhdessä vaiheessa. Mutta sekin oli radan ensimmäinen rima eli ei ollut tarpeeksi vauhtia. Kävin vähän palloa heittelemässä ja otin ihan vähän tokoa, niin alkoi sujumaan. Rauhtoituin siinä itsekin. Harjoittelusta ei tule mitään, jos itse on hermostunut.

Jos sunnuntaina oli vauhtia, niin tänään se puuttui. Harjoituksessa oli kaksi rataa ja kepit erillisenä esteenä. Ensimmäinen rata, missä oli pelkästään neljä hyppyä ja niiden kanssa sokkelointia, meni ihan kivasti. Taka-taka-hypyssä ei tosin pari kertaa hypännyt vaan meni taas ali. Johtui varmaan siitä, että Dani kääntyi estettä kohti liian äkkiä eikä uskaltanut enää ponnistaa.

Toisella radalla ei sitten enää ollut oikein vauhtia. Eka kerralla oli, mutta itse möhlin sitten muuten vain ja toisella kerralla piti ihan odotella. Sitten vasta harjoituksen jälkeen mieleen palasi, että Danilla oli hieman löysällä maha aamulla. Lisäksi tultiin Paavolaan hölkäten kiertäen vielä ylimääräisen lenkin, että olisi virtaa hieman vähemmän. Loppusalta sitä ei enää ollutkaan tarpeeksi, sai esteiden jälkeen odotella, koira jäi usein selän taakse. Itse sitten muutun epävarmaksi ja ohjaustapakin muuttuu, kun on vaisumpaa tuo meno. Mutta kouluttaja onneksi napakasti neuvoi miten minun tulisi missäkin kohti ohjata, että siinä mielessä antoisat treenit oli. Tosin ei mikään itsevarmuuspaukku kisoja ajatellen.

Aina jää miettimään, josko koiralla onkin jotain kipuja tai sairas tai jotain. Tuomo on sanonut usein, että jalkoihin vaan enemmän vauhtia niin koirakin toimii paremmin. Nyt ei toiminut sekään, vaan piti jäädä katsomaan, suorittaako koira esteet jne. Pitää lähteä pyörälenkille, että lihakset vahvistuisivat koiralla. Ehkä teen liian lyhyitä lenkkejä. Noh, oma ja koiran kunto testataan lauantaina kun on kolme starttia. Toivottavasti päästäisiin edes yhdellä radalla maaliin ilman hylkyä. Ehkä käyn vielä perjantaina kokeilemassa muutamaa hyppyestettä. Noita takaa kierrettäviä hyppyjä pitää ottaa. Kun jaksaisi hyvän mielen säilyttää epäonnistumisista huolimatta silloin lauantaina niin tavoite olisi saavutettu :)

Synttäreitä juhlitaan tänään ja vähän sitäkin, että avoin luokka on nyt korkattu. Maksalaatikkoa saa Dani tänään kakun sijasta, vaikka III-tulos tulikin. Tulostahan lähdettiin hakemaan, ja tulos saatiin joten hyvillä mielin saa olla. Meni kyllä melko lailla alta riman koko homma, mutta mielettömästi sain motivaatiota treenata lisää ja arvokasta kokemusta uudesta luokasta. En nimittäin ole yhtään avoimen luokan suoritusta ennen eilistä nähnyt. Kynnyshän on aina suuri lähteä uuteen luokkaan, mutta nyt se on huomattavasti pienentynyt, kun on kuitenkin tulos alla. Seuraavassa pisteet ja pohdintaa mitä pitäisi tehdä toisin.

Paikalla makaaminen: 9,5 p. Ei meinannut mennä ensimmäisellä maahan! Tästä osasin jo arvata, että maahan menot on vaikeita muissakin kokeen osioissa. Kenttä oli melko märkä ja ällöttävä omasta mielestä, niin miksipä ei koirankin mielestä.

Seuraaminen taluttimetta: 8 p. Tuli hieman kiire kehään ja juoksutin Danin sinne. Ilmeisesti siitä oli apua, sillä ei ole rontti koskaan noin hyvin seurannut. Tosi hyvä mieli jäi koko kisasuorituksesta juuri tuon seuraamisen takia. Pisteissähän tuo hyvä seuraaminen ei näy, mutta mielessä säilyy.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0 p. Näin sivusilmällä kun jäi istumaan. Ilmeisesti liejukenttä oli kuitenkin sen verran ällöttävä. Kehän ulkopuolella nimittäin ei ollut mitään ongelmaa kyseisen liikkeen kanssa. Myös muilla tämä liike tuotti ongelmia. Tämän nollan jälkeen tein kyllä kaikki liikkeet ihan vasemmalla kädellä. Harmittava sinänsä

Luoksetulo: 9,5 p. En muista mitä tuomari sanoi tästä, mutta olen tosi tyytyväinen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 p. Kivasti jäi, ehkä pientä tassuttelua kuten aina.

Noutaminen: 0 p. Tätä ei suoritettu ollenkaan. Edellisissä treeneissä kuljetti jo yhden metrin verran kapulaa, mutta pysähtyi sitten odottamaan naksausta. Hanna-Marin kans tuumattiin, että kyllä koira tietää mitä sen pitäisi tehdä, mutta se ei kehtaa. Laiska koira siis. Oli oikein pilke silmä kulmassa, yritti minua huijata, että naksauttaisin väärässä kohti ja hänen ei tarvitsisi koskea koko noutokapulaan.

Kauko–ohjaus: 7 p. Ei mennyt ekalla maahan ja sitten minä vielä töhöilin. Mulla jäi maahan meno merkki päälle eli välillä en rentouttanut käsiä ollenkaan, siitä siis ainakin pisteitä lähti pois. Em. juttu on justiinsa niitä asioita, jotka opin tuolla kokeessa. Että ensi kerralla sitten tiedän.

Estehyppy: 0 p. Luulisi että tämä olisi mennyt oikein, mutta ei. Lähti hyvin ja hyppäsi. Meni istumaan mutta sen verran sivuun, että 'sivu' -käskyllä ei enää hypännytkään takaisin. Perusasentoon tuli kyllä nätisti, mutta eipä se auta kun hyppy jäi välistä. Kokeilin sitten heti uudestaan, niin jäi paremmin istumaan ja toisella 'hyppy' -käskyllä osasi tulla perusasentoon, toisin kuin edellisissä harjoituksissa, jolloin jäi seisomaan minun eteen. Liian vähällä treenillä ja väärällä käskyllä mentiin tämä suoritus.

Kokonaisvaikutus: 8 p.

Yhteensä 120 pistettä ja vahvasti kolmostulos :)
Ihmeissäni olen noista nollille menneistä maahan menosta ja hypystä, sillä mahdollisuudet olisi olleet kakkostulokseen. Sinänsä ei harmita yhtään, sillä noudon puuttuessa ykköstulokseen ei hirveästi ole mahdollisuuksia. Ja vaikka olisi ollutkin niin, älkää nyt lukijat siitä sitten mainitko minulle ;) en ala enää arpomaan. Periaatteessa mahdollisuudet ykköstulokseen on ilman noutoakin, mutta pakkopa se nouto on opetella kuitenkin ylempiä luokkia ajatellen. Kyllä me koulari saadaan tästäkin luokasta, kunhan nouto saadaan kuntoon tämän kesän aikana. Iloinen olen seuraamisen onnistumisesta, sillä se on aina ollut vähän huonoa ja laiskaa.  Nyt meni niinkuin treeneissäkin. Harmi vaan kun ei pisteissä näkynyt ;)

Noniin, nyt on pitkästä aikaa jotain mitä kirjoittaa. Kipastiin Danin kans hakemassa Siilinjärveltä tottelevaisuuskokeesta TK1! Mitään huippupisteitä ei saatu, vaikka rontti toimi koko ajan normaalia vireämmin. Paikkana oli jokin parkkihalli, jota vähän vierastin aluksi, mutta eipä ollut tyty moksiskaan. Seuraavaksi analyysia suorituksesta.

Pystykoooorva, nimen sain....

Luoksepäästävyys: 10 pistettä, tällä kertaa ei älyttömästi luimistellut edes.

Paikallamakuu: 10 pistettä. Viime kertaista virhettä en tehnyt toiste. Jätin suoraan koiran ja kaveri pysyi mukavasti. Yksi koira meinasi paikalla olosta lähteä, jolloin omistaja polkaisia lattiaan kovaäänisesti, jolloin olin aivan varma, että nyt lähti liitämään. Katselin kuitenkin rauhallisesti ja telepatian avulla rauhoittelin koiraa ;)

Seuraaminen kytkettynä: 8 pistettä. Haahuili taas missä sattuu, mutta mielestäni meni paremmin kuin Haukiputaalla.

Seuraaminen taluttimetta: 7,5 pistettä. Ei ollut tällä kertaa mörköjä, mutta paikkaansa etsi sen verran, ettei enempää voinut antaa. Tuomari (Marko Puranen) sanoikin, ettei koira tehnyt helpoksi arvioinnin. Olisi siis pitänyt kunnolla jäljessä kulkea tai edistää, mutta tuo teki molempia. Välillä tosin kävi oikeallakin paikalla. En usko, että meillä koetilanteessa seuraaminen tästä kummenee. Nytkin oltiin treenattu perisasentoja ja treeneissä seuraa mukavasti, mutta kokeessa aika hitaasti tekee perusasennon. Missähän ajatukset liikkuu?

Ai, mikä kontakti? Kuten kuva todistaa,
tästä johtuu sekä edistäminen että jäljessä hiimailu.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9 pistettä. Ennakoi tuomarin mielestä hieman perusasentoa. Tuomari sanoi, etten ollut kunnolla ehtinyt sanoa käskyä, kun koira oli jo ylhäällä. Tuopa menee pelkästä suhinasta sivulle, ja sen takia sen ässän sanonkin selvästi, että tietää mistä on kysymys. Niin ja äänensävyhän minulla on 'maahan' käskyssä melko murahtava, ei kuitenkaan siitä rokottanut.

Luoksetulo: 9,5 pistettä. Ei mitään ongelmaa, mutta perusasento jäi vinoksi. Minä olin niin varma, että menee selän takana maahan, mutta hyvin korvat pystyssä istua napotti kun käännyin koiraa päin. Olin jo suunnitellut että jos menee maahan niin ota PK-luoksetulon

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 pistettä. Olisiko pikkusen tassutellut ja sitten sanoi taas siitä, että seuraamisessa ei pysy oikealla paikalla.

Estehyppy: 9,5 pistettä! Nyt ei paljon rontti epäröinyt. Oli jo menossa moneen kertaan hyppäämään. Tassua taisi siirtää.

Kokonaisvaikutus: 8 pistettä. Ei muuta kuin tuo seuraaminen pitäisi saada kuntoon. Sanoin, että se on meidän heikkous niin tuomari tuumi vain, että hyvähän niitäkin on olla :)

Nyt  sentään ekalla käskyllä päästiin esteen toiselle puolelle.

Toinen sija pisteillä 177,5. Saatiin kotiin vietäväksi koulari ja hieno pytty. Kotona Kajaanissa odottikin Dania sitten maksalaatikko. Sen on oli tyttö ansainnut. Niin hyvin kyllä totteli, jopa pikkusen innostui, kun kehuin sitä suoritusten välillä. Yleensä katsoo vain, että voisitko käyttäytyä, kun yritän innostaa. Nyt sitten odottavat uudet haasteet avoimessa luokassa. Ilmoittauduttu on jo 5.5. Iisalmeen, ja jos saadaan luokkaa vaihtaa, niin mennään kokeilemaan. Tavoitteena tulos. Pääasia, että saan itselle vähän tietoa siitä, mihin tulisi kiinnittää huomiota. Noutoa ei varmaan tehdä ollenkaan, jos ei nyt jotain ihmettä tapahdu :)

Hanna-Marille tuhannesti kiitoksia kyydistä, kuvien ottamisesta ja niin treeni- kuin muustakin seurasta :)

Päätin lähteä neljän tunnin yöunista huolimatta hallille tänään. Sain eilen laittetua gradun opponenteille ja ajattelin ihan vain laiskotella tämän päivän. Ihanaa oli pitkästä aikaa päästän Danin kans yhdessä harrastusten pariin.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata, jossa oli hyppyjen lisäksi muuri ja pussi. Mukavia ohjausjuttuja oli siellä ja Dani teki tosi mukavasti. Vauhtia riitti, ääntäkin kuului, mutta tonttu otti myös kontaktia minuun. Ohjaajana minussa on edelleen se vika, etten anna koiralle tarpeeksi tilaa. Toisaalta haluan ohjata loppuun asti että varmasti tulee oikein, jolloin aikaa siirtyä pois koiran tieltä on vähän. Jos voisin ohjata kauempaa, niin tilaa olisi enemmän.

Toisella radalla oli mukavia äkkikäännöksiä ja kepitkin saatiin mennä 'väärältä' puolelta. Tosi kiva oli huomata, että Danihan alkaa kohta osata ne. Täytyisi vaan nyt kehitellä niille jokin valmistava juttu, harjoitella pahoista kulmista lähettämistä ja antaa koiralle tilaa. Naksutinta voisi alkaa hyödyntään myös agilityssa. Minun täytyisi myös olla koko ajan liikkeessä ja käskyjen/näyttöjen ajoitus tulisi olla kohdillaan. Enemmän huomiota vain koko kropan elekieleen. Ei tuo rontti nimittäin käskyjä kuuntele vaan katsoo, mitä teen käsillä, minne suuntaan katson tai minne juoksen. Jokohan kohta ala laatimaan oikeasti treenisuunnitelmia :)

Paavolaan suunnattiin tänään Hanna-Marin ja Kaisan + koirien kans. Sää suosi ja tytöllä oli virtaa. Paikalla oloa otettiin ja hyvin onnistui piiloonkin meno. Jättöliikkeissä hyvä nopeus. Luoksetulossa oli ongelmia, sillä ei meinannut millään jäädä istumaan paikalleen vaan meni aina maahan. Kaisa mainitsi että ollaan paikalla makuu paikalla joten se varmaan vaikutti asiaan. Toisaalta harjoittelimme luokse tuloa heti paikallamakuun jälkeen, joten en ihmettele että vähän oli sekava fiilikset koiralla. Estehyppy meni mukavasti. Kokeilin eri äänensävyjä ja kyllä sillä vaan on suuri merkitys. Täytyy juuri olla oikea äänensävy, että homma luonnistuu. Jos käsky tulee liian matalalla äänellä tai liian korkealla, niin lähtee kyllä hyppäämään, mutta pysähtyy ennen estettä kuten kävin Haukiputaan kokeessa. Tämä kyllä luo vähän lisähaastetta kaikkeen tekemiseen, sillä kokeessa on usein muutakin mietittävää kuin oma äänensävy.

Naksuttelimme myös noutokapulan kanssa. Kaisa oli tässä todella hyvänä apuna. Kiitoksia vinkeistä :) Ei näköjään voi vielä vaatia hampaiden kolauttamista noutoesineeseen. Pitää tehdä niin että otan vaikka 10 naksausta ja jos 8/10 menee oikein, niin silloin tietää että koira on sisäistänyt tehtävänsä. Tällä hetkellä minun ja noutokapulan väli on noin 2-3 metriä. Harjoittelumatka oli mielestäni sopiva, sillä ongelmana on ollut myös se, ettei Dani halua irtaantua minusta. Toisaalta näen paremmin tekeekö koira oikein vai ei.

Kaisa näytti Urhon kanssa miten noutokapulan luovutusta kannattaa harjoitella. Nyt kokeilen sitä, että laitan noutokapulan koiran suuhun ja pidän kuonon kiinni. Kun koira luovuttaa, viestii että ei tämä nyt niin kamalaa ollutkaan niin sitten palkka, joka on suuren suuri esimerkiksi maksalaatikkoa. Sitten pikku hiljaa pyritään että koira ottaa noutoesineen itse suuhun luovutusasennosta. Seuraavaksi sitä tarjotaan koiralle hieman kauempaa, avustajaakin voi käyttää apuna, sitten maasta. Kun nouto onnistuu maasta, välimatkaa pikkuhiljaa pidennetään. Noutoa kanattaa harjoitella niin että noutokapula on koiran ja ohjaajan välissä. Kaisa näytti myös kolmiomallisen harjoittelun jossa ohjaaja, koira ja noutoesine muodostavat kolmion kärkipisteet. Toisin sanoen koiran ja ohjaajan rintamasuunta on sama. Vähitellen kulmaa aletaan pienentään ja lopulta tuloksena on oikeanlainen noutotilanne. Jospa se tästä lähtee. Kiitoksia Hanna-Marille jälleen perseelle potkimisesta ;) ja molemmille treeniseurasta :)

Paavolaan suunnattiin tänään tottelemaan. Tarkoituksena oli ottaa paikalla oloa, estehyppyä, merkin kiertoa, noutoa, kaukokäskyjä ja jättöliikkeitä jossain mittakaavassa. Eli kaikkea muuta kuin perusseuraamista.

Estehypystä olisi tarkoitus löytää semmonen ihanteellinen etäisyys, mistä on koirallakin kiva hypätä. Lukijat saavat ottaa tähän kantaa. Otin nyt reippaat 3 askelta esteeltä ja siitä sitten suoritus. Tarpeeksi lyhyt, ettei ehdi pysähtyä, tarpeeksi pitkä vauhdin ottoon. Olisi itse asiassa vielä pitänyt pallon kanssa kokeilla pelkkää hyppäämistä ilman pysähtymisiä ja sivulle menoja mutta jäi nyt seuraavaan kertaan.

Paikalla olo meni nappiin. Kävin jopa minuutin verran piilossa eikä älyttömästi kaveria hetkauttanut. Jäi kyllä pikkusen kieroon makaamaan, että saisihan tuohon huomiota kiinnittää. Muuten kyllä hyvä 2 x 2 minuuttia.

Jättöliikkeitä otin ensin ilman seuraamista ihan vain epämääräisen 'tule' käskyn voimalla. Meni ensin maahan hyvin ja pallo lensi. Seisomiset on ihme hiimailua vielä. Sitten otin seuraamisen kanssa, niin onnistui paljon paremmin. Ehkä tuo tarvitsee sen alun valmistelut, posken silitykset sun muut rauhoittavat eleet. Ehkä pitäisi ottaa taas Päivin neuvot käyttöön. Ottaa esim. merkin kiertoa tai heittää mukamas pallo tj. että koira irtautuu ja sitten kun tulee takaisin sanoa käsky ja palkata.

Kaikkein tyytyväisin olen noudon harjoitteluun. Kävi oikein mukavasti tökkimässä ja siirtelemässä noutoesinettä. Pari kertaa koski siihen myös hampailla. Siinä jonkin aikaa naksuteltiin ja sitten meni taas kapula mystisesti piiloon. Mukava oli nähdä Danilta taas aktiivista ja samalla keskittynyttä toimintaa. Nyt taas jaksaa uskoa tulevaan. Siitä puheen ollen nyt ollaan kahteen kokeeseen ilmoittauduttu. Jospa se koulari sieltä joskus tulee :)

Mitä sitä voi odottakaan kun taukoa on ollut useampi viikko. Noh, koira ei ole pysyä turkissaan kun pitäisi päästä baanalle. Sitten kun sinne päästään, tekee mukavasti ja etenee vauhdilla. Sitten tulee ohjaajalla vastaan ristalastan ruston tulehdus, joka vaivaa sen verran ettei pääsekään ihan normaaliin vauhtiinsa. Seliseli. Ei ihan ollut tuo radan suorittamisen suunnittelukaan hanskassa. Onneksi Tuomo antoi hyviä neuvoa radan suorittamiseen, niin alkoi homma luistaa paremmin pienestä kivusta huolimatta. Tätä on porukalla treenaaminen parhaimmillaan, kentän laidalla yhdessä pohditaan suoritusta ja annetaan neuvoja.

Sylikäännöstä ei saatu onnistumaan ei millään. Väärään päähän putkea ei osannut toisella radalla mennä, mutta kepit alkoivat sujua myös niin että ohjaan koiran vasemmalla puolella. Eivät ole niin varmat mutta ainakin olen siitä nyt vakuuttunut, että rontti on suoraan sanottuna kusettanut minua ainakin puoli vuotta. Ei tuommosta voi hetkessä oppia, joten ei ole kaikki treeni mennyt hukkaan.

Tänään käytiin Danin kans kouluttautumassa hieman lisää ja hakemassa omaan tekemiseen ja muiden ohjaamiseen vinkkejä Kuluntalahdessa järjestetyltä koulutuspäivältä. Kouluttajana toimi MM-tasollakin menetynyt Päivi Lamminen.

Todella hyödyllinen päivä oli. Aloitettiin paikallamakuulla, johon otettiin sitten hieman lisää vaikeutta häiritsemällä koiraa; hyppimällä, hölkkäämällä, kiertelmällä ympärillä. Sitten 'kiusattiin' kaverin koiraa, mikä olikin Danille hieman vaikeampaa, mutta onnistui kuitenkin. Lisää paineita luotiin asettelemalla koiran ympärille nakkipalasia, joihin ei saanut koskea. Ohjaaja meni vain askeleen päähän ja yritti saada koiran katsomaan itseään. Täytyi olla nopea, ettei 'hyvä'-sana kuultuaan rontti syönyt kaikkia nakkeja. Tämä harjoitus siis auttoi keskittymään oleelliseen, ylimääräisen hästäämisen piti jäädä pois. Hommaa pystyi kokeilemaan myös pallon kanssa ja pitemmällä matkalla ja esim. piiloon mennessä.

Luoksetuloharjoitus porukalla Kuva: Minna Tikkanen

Harjoittelimme ensimmäisellä jaksolla noutoa, murheenkryyniämme. Päivi huomautti, ettei koira periaatteessa saisi pitää noutokapulaa saaliina. Juuri tällaisia ajatuksia Danilla ilmeisesti oli, sillä tyttöhän hakeaa kapulaa vain jos se liikuun eli lentää. Jos liikkumatonta kapulaa täytyy hakea, niin kääntyy puolivälissä takaisin ja katsoo että 'hae itse'. Naksuttelu auttoi tähän. Aina kun vain katsoikin kapulaan, naksu. Aina kun tökkäsi kuonolla, naksu. Sitten kun koiralle kapulan siirtely kuonolla on helppoa, voi alkaa vaatia hammaskosketusta jne.. Naks, naks, naks. Yllätyin miten kyllästyessään tuo laiskimus alkoi vain siirrellä kapulaa eteenpäin kuonollaan.

Miten sitten saada koira luovuttamaan kapula oikealla tavalla? Kun kapula pysyy suussa ja alkaa tuoda esinettä ohjaajaa kohti, kannattaa lähteä vastaan, mutta kääntyä koiran edes oikealle jolloin koiran tulisi hakeutua vasemmalle puolelle. Ehkä siinä sitten vahingossa jopa istuukin ;)

Toisella jaksolla ruokatauon jälkeen hajoittelimme seuraamista ja jättäliikkeitä. Päivi huomautti siitä että koira istuu kieroon kun minulla ei ole katse suorassa. Eli kun katson Dania niin istuu kieroon. Tämä oli kyllä jo melko tiedostettuna mielessä. Sitten jättöliikkeitä voimme nyt harjoitella ilman seuraamistakin ihan vain muuten vain kävellessä. Palkkana kannattaa käyttää palloa tms. lelua.

Ihana oli kuulla kehujakin. Danilla oli hyvä päivä eli virtaa ja tekemisen iloa riitti (ehkä senkin takia, että joutui väliajat odottelemaan Nepun kans autossa). Päivi sanoikin, että oli yllättynyt miten vilkas Dani on, sillä usein colliet saattavat olla melko flegmaattisia.

Teimme hauskoja harjoituksia myös ilman koiria. Eräs harjoitus oli sellainen, että kokeilimme pareittain miltä tuntuu olla koira. Toinen parista oli koira ja toinen ohjaaja. Huomasimme miten vähän loppujen lopuksi annamme koirallemme vihjeitä seuraamisen aikana ja miten vaikea koiran on esimerkiksi täyskäännöksessä pysyä mukana. Harjoittelimme eräänlaisia askelsarjoja sekä 90-asteen käännöksiin että täyskäännökseen, johon tietysti kuului hieno can-can-potku :D

Päivi antoi myös sellaisen vinkin seuraamisen, että musiikkia kannattaa käyttää apuna eri tempoisissa seuraamisissa. Tulisi siis miettiä sekä normaaliin, hitaaseen että nopeaan seuraamiseen oma musiikki, jonka rytmissä kävely/hölkkä tulisi suorittaa. Kävelyn rytmi pysyy tasaisena, kunhan on hieman rytmitajua ja 'soitin' toimii eli levy ei juutu mihinkään :D Mutta siis todella hyviä neuvoja. Niin moni asia muuttuu kun siirrytään treenikentältä kokeeseen, ettei haittaa yhtään vaikka kävelyrytmi pysyisi koko ajan samana.

Tässä naksutellaan (Kuva: Minna Tikkanen)

Sussun sain houkuteltua hallille meidän mukaan. Otettiin vuoronperään tokoa. Jättöliikkeitä, pikkusen seuraamista. Lisäksi hallilla oli 7 muuta pk.collieta joten otettiin rivissä paikalla makuuta, josta Dani tietty lähti välillä lätkimään. Venni kuitenkin oli paikallaan tosi hienosti :) Oli siis oikein collieitten kiihdytysajot.

Ihan hyvä treenit. Liikkeestä seisomisessa meinaa tassutella nyt, vaikka ennen on mennyt niin hyvin. Pitänee taas muutaman treenin verran ottaa liikkeestä seisomista käsimerkin kans. Kaukokäskyt meni hyvin, samoin merkin kiertäminen. Taitaa olla parasta, että siinäkin pysähtymiskäsky tulisi käsimerkillä, ääntä ei tottele juuri yhtään. Noutokapulalla vähän leikittiin. Ajattelin josko aina ihan pikkusen vain leikkisi silläkin treenipaikalla niin tulisi hauskaa. Opettaisi 'pidä' käskyn avulla, että sitäkin on pakko suussa pitää.

Sitten lopuksi vielä otin paikallaan istumista agilityesteiden edessä, kun se ei meinannut onnistua kisoissa. Kyllähän ykkösluokassa vielä lentäviäkin lähtöjä voi tehdä, mutta parempi se on opettaa. Toiset koirat suorittivat samalla rataansa kun Dani oli paikallaistumisessa ja minä muka menin esteiden luo sitten odottelemaan. Ihan viimeiseksi päästin rontin hyppäämään yhden ainoan hyppyesteen, minkä tyttö suorittikin kokonaisvaltaisen älämölön kera. Siitä hyvästäpä lähdettiin sitten kotiin, eikä enempää esteitä saanut suorittaa. Miten voi kaveri innostua niin paljon yhdestä hyppyesteestä. No, pääasia että vauhtia riittää.