Kivasti on kesä mennyt koirien kans. Vappu alkaa olla jo melko iso. Painoa melkein 8 kiloa. Viikko sitten teippasin siltä korvat, kun toinen niistä oli ihan lupallaan. Tänään lisäilin vielä hieman teippiä ja muutaman päivän päästä otan pois ja katsotaan, mihin suuntaan korvat on. Ongelmana ei näyttäisi olevan se, että korvat nousisivat pystyyn vaan se, etteivät nouse, jäävät liian raskaiksi. Pitää jossain vaiheessa vaikka pikkusen lisää leikellä karvoja tuosta toisesta korvasta.

Vappu osaa nyt istua käskystä ja seistä. Osaa myös ottaa katsekontaktin ennen kuin annan sille luvan syödä ruokansa. Naksutin jäi Rovaniemelle joten on vähän myöhässä tämä aikataulu koulutuksen suhteen. Pitäisi siis ihan kunnolla ruveta harjoittelemaan kontaktia, kun lenkilläkin tulee kaikenlaista vastaan ja tuo reagoi  niihin haukkumalla. Väkyttäminen on jäänyt vähemmälle kun pari kertaa olen karjaissut oikein kunnolla, mutta vielä innostuu (tai säikähtää) joistakin asioista niin paljon, että väkytys alkaa. Uidakin tuo näköjään osaa. Oltiin tuossa vajaa viikko sitten Eija-serkun mökillä uimassa, Dani lähti mun perään kun kävin mutkan uimassa. Vappu sitten putosi kahdesti laiturilta. Toisella kertaa oikein sukelsi, mutta osasihan tuo rantaan sit uida.

Säikähtämisestä puheen olleen... Viikko sitten torstaina Vappu teki katoamistempun. Oltiin tyttöjen kans täällä Hyryllä pururadalla lenkillä. Tytöt olivat irti, aina välillä kutsuin niitä luokse ja annoin palkaksi namia. Vappua pelotti pururadan lähellä haukkuvat koirat, mutta Dani oli rauhallinen joten matka jatkui ihan ok. Sitten käveli ohi sauvakävelijä, jota pieni säikähti sitten niin paljon, että lähti satalasissa ihan vastakkaiseen suuntaan, tulosuuntaan. Me Danin kans oltiin mäen alla ja Vappu juoksi mäkeä ylös jossa polku kääntyi ja pentu hävisi näkyvistä. Siinä sitten neljä tuntia etsittiin koiraa monen ihmisen voimin... aseman seutua, pururataa ja lähiteitä. Kaikilta vastaantulijoilta kyseltiin onko näkynyt. Yhdentoista aikaan illalla tein viimeisen kierroksen ja kännykästä oli loppunut jo akku kun menin kotiin. Ei ainakaan em. paikoissa pentua ollut, vinkulelua vinguttelin nimittäin sen verran tiheään. Ajattelin vielä lähteä yhdelle pyöräreissulle, mutta ennen sitä muotoilin lehteen ilmoituksen. Juuri ennen kuin olin laittamassa viestiä, serkkuni Eija soitti äidin kännykkään ja kertoi että Vappu on löytynyt!

Pahin pelko oli, että pentu oli lähtenyt paniikissa Ukkohallaan päin, jolloin sudet saisivat helpon iltapalan. Jos Vappu olikin lähtenyt Vanhaa Kajaanin tietä menemään ja jäänyt auton alle. En uskonut loppusalta että pentu viihtyisi niin hyvin yksin metsässä että lähtisi sinne. Päättelin että on varmasti jonkun omakotitalon pihassa ja hämärän tullen käynyt sinne nukkumaan. Aina voi spekuloida olisiko joku voinut varastaa koiran, mutta uskoin siihen että joku on saanut koiran kiinni, mutta sen olinpaikka selviää vasta seuraavana aamuna... oli kuitenkin myöhä. Vapulla oli toki valjaat mutta niissä ei ollut puhelinnumeroa, joten hankala omistajaa oli tavoittaa ennen kuin sirun avulla olisi saanut tiedon.

Yhdentoista aikaan kun Eija oli ajellut kotiin, oli 100 metriä ennen kotitaloa tullut vielä vastaan pari tyttöä, joilta Eija oli kysynyt olivatko nähneet pentua. Tytöt kertoivat jopa tietävänsä missä pentu oli. Vappu oli juossut erään omakotitalon pihaan. Talossa asuva pariskunta oli huomannut irrallaan juoksevan pennun ja jutellut sille hieman, jolloin Vappu oli tullut todella helposti luokse rapsuteltavaksi. Pariskunta oli ottanut Vapun kiinni ja käyneet lähitaloissa kyselemässä, kenen koira on. He ihmettelivät kovasti miksi pentua ei etsitty. Vappu oli juossut Vanhan tien yli alueelle, jossa ei olla koskaan käyty. Emme osanneet etsiä sieltä, sillä uskoin, ettei pentu lähde kovin kauas katoamispaikasta. Toisaalta Vappu pelkäsi häkeissään haukkuvia koiria, joten sehän laukkasi sinne missä haukuntaa ei ollut vastassa. Pariskunta kertoi, että he olisivat sitten seuraavana päivänä alkaneet uudelleen etsiä koiran omistajaa.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Maailma tuntuu niin suurelta kun pieni sinne häviää. Kiitoksia kaikille, jotka myötäelitte huolessani ja erityisesti teille jotka osallistuitte jollain tavalla etsintöihin, konkreettisesti kiertelemällä Hyrynsalmella tai sitten muutoin, esim. levittämällä katoamisilmoitusta netissä. Suuret kiitokset :)

Nämä katoamiset eivät nyt ihan loppuneet tähän. Oltiin eilen Koistinvaaralla mustikassa Danin ja Vapun kanssa, ihan siinä tilan ympärillä olevassa metsässä, ei onneksi missään kaukana. Sitten yhtäkkiä huomasin että Dania ei näy missään. Huutelen. Kuuluu hieman rapinaa, mutta sitten taas ei mitään. Huudan uudestaan ja vihellän, teen vaikka mitä... ei mitään. Vähän aikaa sittenhän se oi tässä, mikä voi olla niin mielenkiintoista että ei voi tulla. Vien kuitenkin marjasangon ja jaloissa pyörivän Vapun sisälle pirttiin ja toivon samalla että Dani löytyy pihalta. Eipä ollut pihalla, huudan sieltä. Sitten kuuluu haukuntaa. Sen tyyppistä haukuntaa, että arvelen sen haukkuvan jotain eläintä tai ihmistä. Käärme tietysti, purrut koiraa ja rontti ei voi liikkua kun myrkky leviää nopeammin. Juoksin ääntä (ja katoamispaikkaa) kohti ja huusin hetken päästä uudelleen. Haukkui uudestaan. Tätä toistin muutaman kerran kunnes olin metsän reunalla. Muutaman askeleen jälkeen näin Danin istumassa kiviröykkiön vieressä... piikkilanka-aitaan takertuneena!!! Kaulan ympärillähän naru oli ja onneksi vain karvoissa kiinni. Tyttö oli sen näköinen, että 'sori, kun en päässyt tulemaan mutkun olin kiinni tässä'. Kyllä keittää! Kaikenlaista paskaa sitä metsään jätetäänkin!!! Onneksi oli fiksu lassie ja haukkui... Vappuhan ei olisi varmaan älynnyt haukkua. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Mitähän me seuraavaksi keksittäisiin?