Maanantaina ei päästy toko-treeneihin kun olin Oulunjärvellä kauniissa Ärjän saaressa tekemässä ympäristötaidetta. Taidetta tuli tehtyä, hiekkaan vedettyä kuvioita. Eilen päästiin sitten taas asiaan eli agilityharjoituksiin. Kohtuullisen rauhallisesti aloitettiin ja ensimmäinen rata meni nappiin. Idiksenä oli harjoitella takana leikkausta, niin että koira menee edeltä ja ohjaaja ehtii koiran takana vaihtaa puolta. Nyt kun rontti jopa irtautuu minusta, niin homma toimi tosi hyvin. Toinen pitempi projekti onkin sitten kepit. Joo menee kepit mutta en osaa ohjata kuin toisella puolella. Koiralla on niin helppo fuskata kun ohjaaja on epävarma ja ei ehdi katsoa meneekö oikein vai ei. Tässä on siis menty siitä mistä aita on matalin, mutta suurta vahinkoa ei ole tapahtunut. Olisi vain pitänyt opettaa yhtä aikaa molemmilta puolilta, mutta toisaalta minulle oli silloin opetusvaiheessa tärkeää että yleensä oppii kepit. Nooh, tästä on hyvä jatkaa. Kokonaisuudessaan agitreeni meni hyvin. Vauhtia riitti, rontti ei meinannut taas pysyä nahoissaan ja kuumui radalla aika paljon. Siis eka rata meni varmaan siksi niin hyvin kun ei ehtinyt hiiltyä vielä.

Tämmönen tuli saareen tehtyä.

Otin siinä agitreenien sivussa myös hieman tottista. Sunnuntain löhniminen ja epävarmuus oli tipo tiessään. Maahankin meni tosi nopsaan ja taistelutahtoakin löytyi. Kokonaisuudessaan ihan hyvän tokopätkänkin sain otettua ennen ensimmäistä ratatreeniä. Paikalla oloja otin sitten siinä omaa vuoroa odotellessa. Lopuksi otin sitten pelkästään keinua sillä aikaa alkeisryhmä teki muuta. Näyttäisi siltä ettei pelkää rämähdystä tai oikeastaan mitään... tai noh hankala sanoa. On vain epävarma. Annikankin avustuksella siedätettiin Dania rämähdykselle. Siis keinun rämähdys ja nakki naamaan. Aina välillä säpsähti mutta ei merkittävästi säikkynyt rämähdystä.

Mutta ajattelin nyt kokeilla keinua niin että Dani etenee esteellä varovasti niin että rämähdys ei olisi kovin iso. Luulen että vauhtia löytyy sitten myöhemmin, kunhan ensin saan taottua tuolle itseluottamusta. Tytöllä nimittäin loppui melko monesti vain usko kesken, hyppäsi siinä vaiheessa pois kun keinu alkoi kallistua, ja yleensä jo heti puolivälissä estettä. Vaikka miten houkuttelin ja kehuin niin ei aina onnistunut. Pitää ottaa tuota keinua joskus ihan ensimmäisenä, eikä sitten kun on jo väsynyt juostessa radalla.

Tänään käytiin sitten meidän uusien kaverien kanssa lenkillä. Lenkkiseuraksi lähtivät lk.collie Vekku Anne-emäntänstä kanssa. Eipä oikein Dani innostunut vielä leikkiin mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa, kunhan ensin tutustuvat. Nimittäin uudestaanhan me Annen kans lenkille lähdemme.

Ihan kuin olisi välimerellä.