Tänään oli vuorossa metsäjäljen kokeilu. Ollaan tätä homma kokeiltu pienien makkarajälkien muodossa viime kesänä ja syksynä, mutten koskaan ole nähnyt miten jälki tehdään oikeasti ja mitä siinä on otettava huomioon. En minä tämän päivänkään jälkeen tajua kaikkia juttuja, mutta ainakin jotain osaa itsekin tehdä. Ainakin se jäi mieleen että jälki lähdetään tekemään eri kohdasta kun koiran kanssa lähdetään liikkeelle, että koira joutuu etsimään jäljen.

Joo, siis serkun ja hänen belgianpainajaisen kanssa suunnattiin illalla nokkamme pohjoista kohti. Ei ole kyllä oikein tarkkaa tietoa että minne jälki tehtiin mutta hevosia siellä oli ja hiekkaa ja sitä kangasta. Koirat jätettiin autoon ja tallottiin Cindylle eka jälki. Kirsi tiputteli jäljelle palikat, jotka belgin pitäisi löytää. Tehtiin mutkaakin, merkittiin reitille sinne tänne oksiin punaisia nauhoja ja loppuun sitten palkaksi patukka. Hypättiin pois jäljeltä ja mentiin tekemään Danille jälki. Sama homma, mutta tehtiin suoraviivaisempi ilman palikoita. Tuli sinne yksi 90-asteen kulmakin kun huomattiin että polku tuli vastaan. Loppuun sitten nakkipalkka.

Käytettiin koirian hieman lenkillä ennen kuin Cindy pääsi vauhtiin. Näytti siltä että jälki oli sateen takia hieman siirtynyt ja sen takia yksi palikka jäikin Cindyltä sinne metsään. Cindystä huomasi että ennenkin oli tehnyt hommaa, kun ensimmäisenä katseli että missä merkkinauhat menee ja vainusi patukan jo melko kaukaa. Mutta silti minun mielestä oikein hyvin kun taukoa on kuulemma ollut yli 2 vuotta.

Danikin meni ihan rauhallisesti. Vissiin muisti kuitenkin että mitä se 'etsi jälki' tarkoittaa. Nokka maassa meni ja häntä heilui, vissiin nakkeja etsi. Jonkun verran harhaili pois jäljeltä, mutta mutkan teki ihan nätisti. Hieman kävi polun puolella mutta palasi sitten takaisin. Itsellä kova homma vain ettei ohjaa koiraa liikaa. Justiinsa Sussun kans puhuttiin että colliekin on semmonen että menee tilaisuuden tullen siitä mistä aita on matalin. Jos teet jotain collielle valmiiksi, niin menee jonkun aikaa että saat sen opettetua tekemään saman asian itse.

Jäljen ihan loppupäässä meni sitten hevonen tietä pitkin ja tietysti sitä piti haukkua. Kirsin kans ajateltiin että nyt ei varmasti malta tehdä jälkeä loppuun, mutta niinpä tyttö vain makkarapussin löysi. Palkaksi sai siis nakkia ja palloleikin. Tyytyväinen oli kun ei motivaatio loppunut vaikka nakkia ei jäljellä ollutkaan. Kirsi sanoikin ettei enää tarvitse makkarajälkiä tehdä ja että varmaan motivoisi vielä enemmän jos olisi maalimies jäljen päässä. Tästä on ihan hyvä lähteä. Eipä meillä ole tarkoitustakaan tätä hommaa harjoitella kilpailumielessä, ettei koira rasitu liikaa. Mutta mukava harrastus silti. Voisi ajattella että yhteistyö paranisi tälläkin tavalla. Näyttäisi olevan ihan mielenkiintoista rontin mielestä tuo nokka maassa kulkeminen. Pitäisiköhän meidänkin änkäytyä joskus jonnekin pk-leirille kuten Venni ja Susanna?