Oulussa siis käytiin tokoilemassa. Niin, mikä lie taas viirannut. Ei innostunut leikistä, ei oikein nameistakaan. TK1 jäi 1,5 pisteen päähän ja ensi vuoden tavoitteeksi. Harmittaa sillä nuo vaivaiset pisteet olisi ihan hyvin voinut saada kasaan kun olisi ollut tarkempi. Tässäpä pisteet ja kommentit:

Luoksepäästävyys: 10 pistettä

Paikallamakuu: 9,5 pistettä. Tästä jos mistä olisi voinut saada täydet. Koira jäi vinoon ja sitten vielä välillä kääntyi katsomaan toisia koiria. Muuten ok. Jos olisi ollut suorassa niin ne puuttuvat 1,5 pistettä olisi saatu tästä.

Seuraaminen kytkettynä: 8,5 pistettä. Ei pysynyt oikealla paikalla, saati sitten kunnolla kontaktissa

Seuraaminen taluttimetta: 7,5 pistettä. Meni paremmin ja erityisen ylpeä olen perusasennoista. Mörkö kuitenkin vaani meitä hallin nurkassa ja sinne ei sitten seurannutkaan mukana.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 pistettä. Näin kun jäi istumaan, mutta oli mennyt maahankin. Maahanmeno oli hidas, siitä pistevähennykset. Jännä kun on viime aikoina mennyt hyvin ja olen palkannut nopeasta maahanmenosta.

Luoksetulo: 10 pistettä. Ei mitään ongelmaa. Vauhtia saisi edelleen olla enemmän.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 pistettä. En kuullut mitä tuomari sanoi

Estehyppy: 0 pistettä! Näköjään se menee niin, että varmimmat liikkeet möhlii aina jossain vaiheessa. Lähti vauhdilla, mutta pysähtyi juuri esteen eteen. Tiesin ettei hyppää ilman vartaloapua ja siinä vaiheessa peli on jo menetetty. Käskytin kolmesti ja annoin sitten vielä kädellä merkin, hyppäsi. Tein liikkeen loppuun, mutta eipä siitä enää pisteitä tullut. Liikkeenohjaaja kysyi ennen hyppyä, että onko este sopiva. Sanoin, että eiköhän se mene. Oli se sittenkin liian korkea, minkä takia otin perusasennon liian kaukaa, jolloin rontti ehti arpoa hyppääkö vai eikö. Eli ihan oma vika.

Kokonaisvaikutus: 9 pistettä. Näpäkästi kuulema sujui muuten.

Yhteensä siis 158,5 pistettä ja II-tulos. Seitsemänneksi sijoituttiin ja stressaaminen vain jatkuu.

2127072.jpg
Tästä se ei lähtenyt.


Päivän pelastus oli kuitenkin Danin velipuolen Lukan näkeminen. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa Lukaa, kun viimeksi näin häntä 5 viikkoisena. Dani ei ollut aivan niin innoissaan veljensä näkemisestä kuin minä, mutta haki malliksi keppiä ja vilautti kaunista hymyää ajoittain ;) Harmi kun ei alkanut leikkimään, Lukalla nimittäin olisi virtaa riittänyt. Toivottavasti nähdään vielä uudestaankin :)

2127074.jpg
Sisko ja sen veli.