Tänään oli Danin ja Vennin kolmenpäivän toko&agility-treenaamisen viimeinen päivä. Näyttäisi olevan niin että päivä päivältä piteni meilläkin nuo harkat. Otettiin pari rataa, joista ensimmäisessä korostui ohjaaminen enemmän, toisessa sitten sai pitää vauhtia yllä. Toisekseen molemmissa radoissa kokeiltiin pöytään, kun tultiin siihen tulokseen että silloin kun kisataan niin se varmasti on radalla ja silloin mokataan se.

Agility sujui hienosti, mutta tottispuolella oli havaittavissa pientä väsymystä (karvakorvat olivat kyllä jo eilen niin väsyneitä, että piti nakkipalasta vetää hernepussi nokkaan). Seuraaminen oli laiskaa ja paikallaan makuu.... aivan siis toivotonta. Tyttö nousi istumaan ja lähti siitä jopa hiimailemaan minun luo! Ei ole siis varmaan kahteen vuoteen tehnyt tuommosta. Oikein alkoi keittää, että noin paljonko se inhoaa paikalla oloa. Mutta siis agilitykisoihin voitaisiin näillä näkymin osallistua tuossa syksyllä, kun saadaan tosiaan se keinu varmaksi.

Susanna houkutteli sitten päivän päätteeksi meidät Sotkamoon möllitokoilemaan. Noh, kun on hieman yllytyshullu, niin tulipa käytyä Sotkamossa. Jäi kuitenkin jotain hampaankoloon vaikka neljänneksi sijoituttiinkin ja saatiin hieno palkintosiili. Kyllä siinä mielessä mennään hyvillä mielin elokuun kisoihin, että ainut mitä pitää ottaa ihan kunnolla on tuo paikalla makuu. Mutta siis alla pisteet ja miten suoritus sujui:

Luoksepäästävyys: 10 pistettä, pientä hötkyilyä (tuomari oli namikäden tiellä), mutta armollinen tuomari ei siitä rokottanut

Paikalla makaaminen: 0 pistettä, ei siis pientä yritystäkään jäädä paikalleen. Ensin meni istumaan ja sitten meni makamaan kun käskin ja sitten nousi taas ja lähti tulemaan luokse. Tämä siis 2x. Hain koiran vierelleni makaamaan. Vasta sitten jälkikäteen muistin, että kerran Paavolassa treenatessa laitoin Danin paikallaan makaamaan ja olin itse ihan vieressä. Sitten viereiseltä pellolta kuului vielä viimeinen laukaus noutajien treeneistä. Epäilen että maassa olosta on tullut sille sen takia epämiellyttävää. Näinköhän saan virheen korjattua ennen kisoja. Joka päivä pieniä määriä makaamista ja palkkaamista. Kun siis aiemmin on ollut varmin liike. On pysynyt yli 10 min. paikallaan vaikka olen ollut koiraan selin ja melkoisen matkan päässä. Harmittaa.

Seuraaminen kytkettynä: 9 pistettä. Ohjaajalla pientä refleksi nykimistä ja näin yleisesti ottaenkin hihnassa seuraaminen ei ole yhtä hauskaa kuin ilman hihnaa.

Seuraaminen taluttimetta: 9,5 pistettä. Ohjaajallakin jännitys hieman laukesi ja seuraaminen meni oikein mallikkaasti. Perusasennoissa kuitenkin koira meinaa kiertyä jalkojen ympärille. Korjaamista siis vielä.

Maahan meni seuraamisen yhteydessä: 9 pistettä. Meni maahan vaikka ei kovin nopeasti! Varmistin maahan menon omasta mielestä riittävän napakalla ja kuuluvalla käskyllä. Oli kuitenkin tuomarin mielestä ehkä liian kova.

Luoksetulo: 10 pistettä. Perusasennossa hieman korjattavaa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 pistettä. Taas kova käsky, mutta jäipä silti seisomaan. Tuomari sanoi, että oli näkevinään käsimerkin, mutta olen jättänyt sen kyllä pois kun huomasin että siitä ei ollut mitään hyötyä. Paremmin meni kun en käyttänyt käsimerkkiä, mutta voi olla että se on jo jossain alitajunnassa.

Estehyppy: 9 pistettä. Sanoin jo heti alussa liikkeenohjaajalle, että olla tänään treenattua 3 tuntia agilitya että varmasti kiertää esteen siis luulee että pitää palata takaisin ohjaajan luo. Noh, ei ehtinyt. Pysähtyi sivuun, juuri ja juuri esteen toiselle puolelle. Luulin, että homma meni pipariksi joten hymyilin koiralle, jolloin pikkusen ehti tassutella ennen kuin siirryin sivulle.

Kokonaisvaikutus: 9,5 pistettä. Liian kovista käskyistä tuomari rokotti. Olin tuosta kyllä hieman tietämätönkin, mutta näin sitä oppii kun käy aina välillä itsensä nolaamassa.

Lopputulos 159,5 pistettä eli 0,5 pistettä vaille ykköstulos. Noh, ehkä me uskalletaan mennä sinne elokuun kisoihin. Justiinsa paluumatkalla Sussun kanssa puhuttiin, että pitäisi harjoituksissa nykyistä enemmän ottaa niitä juttuja, että mitäs sitten kun koira ei tee. Itsellä ainakin meni sormi suuhun siinä vaiheessa kun koira lähti hiimailemaan paikalla makuussa, että mitä pitäisi tehdä. Milloin saa ottaa uudestaan ja mitä mitä mitä ja miksi. On niistä varmaan ollut puhetta, mutta kaipa nämä asiat oppii kantapään kautta tai ainakin itse tekemällä.

Mutta nyt jatkuu minun gradun teko. Eilen meni koko ilta tämän blogin muokkaamiseen eli nyt siis taas takaisin asiaan. Danikin vetää jo hirsiä. On kyllä väsynyt kaveri. Minä varmaan istun tässä koneella vielä puolelleöin, että saan aineistoa vähän litteroitua. Kiitokset vielä Susannalle ja Vennille harjoitteluseurasta :) Oli tosi mukavaa. Ensi viikolla sitten jatketaan tokon parissa.