Eilen käytiin Hannamarin ja Elmerin ja Oton kans Nakertajassa kentällä kokeilemassa miten onnistuu paikalla olo tuntemattomalla kentällä. Vaihtelevasti. Nousi välillä istumaan, ja kerran lähti tulemaan luokse kun Elmeri tuli muka liian lähelle. Mutta siis, loppujen lopuksi ihan hyvä peruspaikalla olo. Kyllä tuolla esityksellä mennään kisoihin, sillä ronttihan pysyy sen kaksi minuuttia ja ylikin paikallaan vaikka matkaa on enemmän kuin 20m. Nyt vain vähän kokeilin rajoja eli välillä olin selin jne. Tuota muutamaa pomppimista lukuun ottamatta olen tyytyväinen. Maahan meni tosi nopsaan ja seuraaminen oli jopa intensiivistä. Maahan meni jopa niin hyvin että tipahti joka käskystä ('seiso' -käskystäkin) kenttään :D Olisi kai pitänyt vähän valmistella, mutta yritän nyt saada tuolta pois se jättöliikkeitten ennakoinnin. Nooh, onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa.

Tänään sitten käytiin tekemässä Kirsin kans jälki koirillemme herra-ties-minne. Melko risukkoista oli metsä minne jälki tehtiin. Molemmin puolin tietä oli jonkunlainen monttu. Ensin tehtiin Danille jälki. Poljettiin jälki niin että meni montun pohjalle ja sieltä takaisin ylös tielle. Montun pohjalla ilmaistavana yksi makkaraan hierottu palikka ja jäljen päässä palkkana pallo. Tehtiin Cindylle pitempi, semmonen reilun 200 askeleen jälki pikkuisen matkan päähän toiselle puolelle tietä.

1901582.jpg

Nähtiin jo Danin jälkeä tehdessä että montun pohjalle oli karhu tehnyt omia jälkiään, mutta ei ihmeemmin välitetty niistä. Lähdettiin Danin kans ajamaan jälkeä ja hyvin lähti liikkeelle. Pyöri välillä edestakaisin mutta lopulta pääsi jyvälle. Montussa sitten alkoi karhun tekemät kuopat kiinnostamaan. Sitten mulle tuli semmonen epämiellyttävä tunne, siis semmonen että nyt äkkiä pois tästä kuopasta. Dani lopetti myös nuuskuttelun ja alkoi katsomaan metsään päin. Kirsikin neuvoi ohjaamaan koira takaisin oikeille jäljille. Nooh, takaisin päästiin ja keppi löytyi, palkkasin ja kehui ja tyty ajoi jäljen ihan loppuun saakka. Vitsi että olen tyytyväinen. Meni paremmin kuin viimeksi ja lisäksi huomasin nyt koirasta paremmin milloin on jäljellä milloin ei.

Sitten Dani autoon ja Cindy jäljelle. Menin maalimieheksi ja palkkaajaksi jäljen päähän. Puhuttiin kyllä että kannattaako mennä yksin metsän keskelle seisoskelemaan sen jälkeen miten outo olo tuli siellä montun pohjalla, mutta menin kuitenkin ja jäin melko lähelle tietä. Cindyn piti kuulema päästä kesken jäljen aina välillä vessaan, mutta pian alkoi rytinä kuulu metsästä ja kohta pystykorva jo ilmestyikin luokseni. Oli kuulema jo kaukaa ottanut tuulesta vainun, mutta kuitenkin keskittyneesti teki homma loppuun asti. Toisella puolella tietä ei tullut ollenkaan semmonen pahokauhumainen olo, mimmonen oli Danin jäljellä. Ihan kuin joku olisi tarkkaillut meitä metsästä. Hui!

1901586.jpg

Sunnuntaina ajattelin lähteä nolaamaan itseni mölliagi-kisoihin. Kokeillaan tällä kertaa myös 1-luokan rataa. Jos sinne sattuu keinu niin sitten vaan kierrettään se tai yritän houkutella koiran kiipeämään. Noh, sen näkee sitten.