Menipä treenit vaihteeksi päin persettä. Osittain voi johtua ukkosesta, mikä jytisi taustalla. Dani ei hakenut kunnolla metalliesinettä. Meni sen luokse, mutta tiputteli sitä, toi metrin päähän eli ei siis luovuttanut ja loppusalta ei hakenut ollenkaan. Ongelmana on ilmeisesti se, ettei halua hakea noutoesittä älyttömän kaukaa. Jos heitän lähemmän niin tuo ihan hyvin. Niin ja tietty eihän koiraa voi huijata, kyllä se minun hermotumisen aisti. Huomenna kisat ja tuntuu ettei osata mitään. Tunnaria ei kokeiltu, mutta tuskin se niihinkään irtoaa huomenna. Pääasia, että tiedän että se tietää mitä siinä pitää tehdä. Ruutuun ei enää irtoa. Vissiin ärsyttää kun nakkia aina sieltä löydykään. Kun olisi enemmän aikaa niin otettaisiin vain ja ainoastaan sinne ruutuun juoksemista ilman mitään maahan menoja.

Minulla oli vähän haaveissa, että oltaisiin nyt heti saatu se vaadittava ykköstulos, mutta nyt näyttää siltä, että saa olla onnellinen jos saa edes tuloksen. En enää yhtään ihmettele miksi voittajaluokkaa kutsutaan voi voi-luokaksi. Jos oltaisiin saatu se ykkönen nyt niin olisin voinut Vapun kans keskittyä lähes koko kesäkuun tokoon ja ilmoittaa sen heinäkuun Iisalmen tokoon. Mutta näillä näkymin IIsalmeen lähteekin Dani, mutta toisaalta voisihan sitä Vapunkin kans mennä kokeilemaan.

Ylikuntoahan tämä perseily nyt vain on. Menee asiat koiran päässä ihan sekaisin, ei muista mitä pitäisi tehdä. Nyt kun olisi viikko aikaa niin en treenaisi ollenkaan, antaisi vain olla. Ollaan treenattu ihan liikaa, viikko sitten teki nämä kaikki jutut nimittäin kuin unelma. Viikon treenitauko Sannan luona teki niin hyvää. Pitikin mennä ryssimään tämä.