Onpa agiliidelty nyt vähälle aikaa ihan kivasti. Ensin oli 7.11. Kajaanin kisat ja kaksi starttia ja nyt viikonloppuna 14.-15.11. Kemissä oli kolme starttia molempina päivinä. Ei kuitenkaan ole ollut fiilistä kilpailla kun ennen Kajaanin kisoja ei ollut yhtään nollaa ja tuntuu että aina teen jonkun pienen virheen, joka harmittaa jälkeenpäin. Normaalisti perfektionismi iskee asiassa kuin asiassa, miksei kuitenkaan agilityssa. Ehkä syy siihen on, että homma menisi älyttömän vakavaksi jos ihan tosissani ja veren maku suussa alkaisi liitoa treenata. Noh, ei kyllä Rovaniemen kisojen jälkeen olla paljon treenattukaan. Muistaakseni neljä kertaa ollaan ohjatuissa harjoituksissa käyty, kun Danille tuli juoksu elokuussa.

Mutta nyt Kajaanin kilpailuun. Radat oli tehnyt Väyrysen Minna ja ihan mielettömän mukavia ratoja oli. Putkiin takaleikkauksia piti tehdä, onneksi niitä oltiin harjoiteltu, vaikkakin treeneissä rontti jätti menemättä putkeen. Eka radalta yllätysnolla! Meidän eka! Olin ihan varma että puolin alastulokontaktilta tuli virhe, mutta eipä siinä tohinassa kaikkea huomaa. Lisäksi huidoin radalla, liekö jännitys tehnyt sen kun olen viimeksi huitonut agilityn jatkokurssilla. Sijoituttiin muuten vielä toiseksi ko. kisassa Teresan ja Viskin voittaessa kyseisen kisan ja siirtyen upeasti kakkosluokkaan! Hyvä Tessa ja Viski :)

Toinen rata oli myös todella mukava. Itse asiassa taisi olla melkolailla sama rata mutta toiseen suuntaan. Otin tietoisen riskin kun halusin Danin pujottelevan kepit ns. väärältä puolelta. Ja ei eihän se onnistunut taaskaan. Juoksi väärään väliin. Yritin korjata jolloin rontti vaihtoi puolta. Jostain syystä yhdessä välissä annoin sen pujotella kepit väärin ja ihmettelin kun tuli kummallisesti pois kepeiltä. Ärsytti oikeasti niin paljon jo se väärään väliin juokseminen minun mielestä homma oli jo siinä, ei ollut mitään halua edes yrittää enää. Saatiin kepit menemään sit ihan ok ja juostiin rata loppuu. B-kisan voittivat ylivoimaisesti Johanna ja Domi, jotka ansaitsivat toisen LUVA-tuloksen. Jee :)

Kemin kaksipäiväisiin kisoihin mentiin siis taskussa yksi nolla. Kemissä A-kisan tuomarina oli Pajarin Tuomo ja B-radan oli laatinut Rauno Virta. Oikein mukavia olivat molemmat radat ja minun suureksi yllätykseksi otettiin molemmilta nollat. Sijoitukset 2. ja 3. ja tietysti 2 kpl LUVA-tuloksia ja SERT! Alastulokontakteilla oli taas kyllä siinä ja siinä että ottiko vaiko eikö, mutta tuomarin käsi ei noussut.  C-kilpailuun ei jaksettu jäädä kun hirvitti niin tuo kakkosiin meno ja kyyditsijäni ei ollut ilmoittautunut hyppyradalle. Kakkosten hyppyrata alkoi lähempänä kuutta joten tuntui hyvältä ajatukselta lähteä kotiin jo klo 14. Dani oli jo ihan poikki.

Mulla oli tavoitteena, että josko yksi nolla tulisi kyseisen viikonlopun aikana. Uskoin, että kyllä se kolmaskin sitten joskus tulee, ehtisin siinä välissä vähän harjoitella vaikeampia ratoja. Enpä sitten ehtinyt. Ensimmäinen kakkosluokan rataantutustuminen käynnistyi jännittävissä merkeissä. Rauno Virta oli kuitenkin laatinut oikein mukavan radan, jossa oli sellaisia juttuja, joita olimme jo kesällä harjoitelleet. Pienen alun haparoinnin ja huitomisen jälkeen rentouduin (itse asiassa luulin että puomin kontaktilta tuli 5 virhettä) ja loppu menikin oikein mallikkaasti. Nollahan sieltä sitten tuli ja vielä sijoituimme toiseksi joten se oli sitten ensimmäinen LUVA –nolla kakkosissa!

Tuomolla oli vähän kinkkisempi E-rata, jossa sitten ensimmäisen kerran alkoi muisti tökkiä. Selittelylle ei tule loppua jos sanon, että saattoi mulla olla vähän verensokerikin alhaalla kun en ollut syönyt koko päivänä ja radalta pois tullessa oli aika kurja olo. Dani himmaili. Liekö vetänyt turvalleen putkessa kun sitä sain niin kauan odotella sieltä. Varsinaiset räpellykset alkavat kuitenkin puomilta. Puomille ohjasin koiran niin että Dani oli minun vasemmalla puolellani ja siitä sitten piti lähteä n. 90-astetta oikealla olevalle hyppyesteelle ja minä tietty lähdin suoraan. Dani kiersi väärän esteen ja hyppäsi sitten oikean esteen. Pasmat tietty tässä vaiheessa ihan sekaisin. Siitä kepeille ja loppu hienosti räpeltäen maaliin. Dani pelasti jälleen, sillä puhdas rata oli tämäkin. Ihanneaika alittui 0,33 sekunnilla ja sijoitus 4. Muistaakseni hävittiin LUVA useammalla sekunnilla tuon ja eihän tuommosella ohjauksella edes ansaita mitään nousunollia.

Ennen hyppyrataa olin jo ihan valmis lähtemään kotiin ja niin oli Danikin, mutta ajattelin harjoituksen vuoksi kokeilla. Hyvin lähti sekin, vauhtia ei enää ollut, mutta kannustin koiraa ja yritin keskittyä myös omaan ohjaamiseen enemmän. Hyvin meni 4. viimeiselle esteelle asti, joka oli putki. Ei jaksanut tyty enää putkeen mennä vaan kielto tuli siitä. Sitten toiseksi viimeisen esteenkin ohi juoksi kun jäin taas odottelemaan sitä sieltä putkesta, enkä ollut tarpeeksi edellä. Olisi ollut niin kiva hyppyrata, mutta ei voi pieneltä mahdottomia pyytää. Meillä kun ei ole oikein mitään kisakuntoakaan vielä, niin tuommoset kaksipäiväiset kaamosrallit useammalla startilla ovat todella rankkoja koiralle. Kuitenkin 5 starttia ja viisi tulosta, joista 4 nollarataa. Tosi hyvin meiltä!

Nyt voi hyvillä mielin jäädä kisatauolle. Harjoittelu jatkuu ainakin kontaktiesteiden osalta. Pitää aloittaa varmaan alusta ja ottaa siihen jokin systeemi. Meillähän on aikaa kakkosissa harjoitella, kun tuntuu niin sopivan haastavilta nuo radat ja kuitenkaan kolmosiin ei vielä ole asiaa. Ei stressiä kun eka LUVA-tuloskin on jo saavutettu :) On mulla vaan mahtava pieni colliekoira. Toinen yksittäinen este on sitten kepit, joiden suorittamiseen ns. väärältä puolelta täytyy ottaa varmaan esim. käsky ’kierrä’. Minusta nimittäin tuntuu siltä, että Dani ei tajua keppien jujua. Tonttu luulee että pitää lähteä pujottelemaan siltä puolelta, missä minä olen. Omaa ohjaamista pitää kehittää ja juosta kovempaa. Minua erityisesti kiinnostaa vastakkaisen käden käyttö ohjauksessa. Mutta nyt tauolle, ennen joulua ei edes katsota agilityesteisiin päin. Kiitokset siis jo tässä vaiheessa meidän kouluttajille, treenikavereille  ja kasvattajalle Sannalle vinkeistä ja kannustuksesta :) Minä olen niin ylpeä Danista!

Ainiin, käytiin muuten Danin kans turistina Seinäjoen koiranäyttelyssä ja yllättäen Dani pääsikin jh-kehään esitettäväksi. Selväksi tuli ainakin se, että jos Dani vielä joskus juoksee arvosteltavana näyttelykehässä niin Essi saa esittää. Suu auki sain katsoa kun Dani liikkui oikein iloisesti ja hyvällä askeleella. Seisoahan se on aina osannut mutta minun kanssa liikkuminen on sen näköistä kuin olisin sitä pahastikin pieksänyt. Opimmepa taas uutta :)