Ohjaaja liian hidas ja äänetön. Käytiin siis Kuopiossa agilitykisoissa kolmen startin verran. Ensimmäisellä radalla meni ihan mukavasti, mutta sitten keinun jälkeen edessä oli hyppy, jonka jälkeen tiukka käännös kaarevan putken vasempaan päähän. Minulla ja koiralla molemmilla ajatukset jo niin putkella että este jäi hyppäämättä, jolloin lamaannuin ja koira hyppäsi sen siten varmuuden vuoksi väärään suuntaan. Tämän jälkeen putkeen, renkaille ja kepeille. Kepit ei oikein tänään sujuneet.

Kuva: Essi Saarela

Toisella radalla kans hylky, joka tuli jo alkusähellyksessä. Rata alkoi hyppy, hyppy, A. A-esteen vieressä oli puomi, minne koira oli singota. Minulla koordinaatio totaalisen hukassa, sillä rontti hieman varasti aluksi. A-esteen jälkeen oli meno putkeen (joka puomin alla) oikeaan päähän ja sieltä renkaalle. Putken jälkeen olisi pitänyt juosta täysin renkaan, luo mutta myöhästyin jolloin valssilla ei ollut mitään hyötyä... koira lukitsi putken ja juoksi sinne, sillä aikaa kun minä ihmettelin että minne tyttö hävisi. Että näin.

Hyppyrata oli muistamisen kannalta haastava, mutta muuten tosi kiva. Oli melko lähellä 0-rata, sillä kepeille asti kaikki oli hanskassa. En tietenkään mitenkään älyttömän ajoissa ollut käännöksissä mutta koira oli hanskassa. Kepeille tultaessa koiralla oli tilaa, mutta liikaa vauhtia ja sujahti toisesta välistä läpi ja minun pysähdyttyäni alkoi haukkumaan. Otettiin uusiksi ja eikun väärästä välistä taas. Kolmannella kerralla meni oikein ja loppuSUORAlla ei ongelmia. Kepeillä kuitenkin tuhrautui aikaa joten virheitä reilut 16.

Kuva: Essi Saarela

Vauhtia oli ihan sopivasti. Tietenkään bortsuihin verrattuna ei läheskään tarpeeksi, mutta minulle ihan tarpeeksi. Mitä siis nyt harjoitellaan. Ainakin houkutuksia ja käsiin ottoja eli toisin sanoen tiukkoja käännöksiä, joista olisi helppo mennä suoraan esim. puomille tai putkeen. Otan siis selvää, mikä koiran mielestä on mielenkiintoinen este. Opettelen antamaan käskyjä, olen radalla liian hiljaa. Sitten vauhtia, pakko saada itselle lisää nopeutta, sillä koiralle tulee sitä samalla. Lisäksi ohjausasento voisi olla pystympi, ei kentällä tarvitse pyllistellä. Yksittäisenä esteenä kepeille menoa on harjoiteltava vielä lisää, vaikka sitä viimeksi tiistaina otettiin vaikka mistä kulmasta. Lähinnä tuota rauhoittelua ja alkua, niin että onnistuisi. En edelleenkään uskaltanut ottaa keppejä ns. väärältä puolelta, joten sitä kans.

Mukava oli päästä kilpailemaan taas yli neljän kuukauden tauon jälkeen. Parasta oli se, että Silja ja Taneli saivat viimeisen nollansa ykkösissä (sij. 2.) ja pääsivät vielä kakkosluokan hyppyradalle, josta hienosti sijoittuminen kolmanneksi tuloksella 5. Onnea vielä kerran!

Olen edelleen sitä mieltä, että kerralla eniten ja nopeiten oppii kilpailemalla. Itsellä ei vielä ole taitoa rakentaa sellaisia harjoitusratoja, joista olisi kilpailuissa hyötyä. Mutta ihan tyytyväinen olen kokonaisuutena noihin startteihin. Jospa me ruvetaan nyt enemmän ottamaan tuloksia :) Seuraavana vuorossa ovat omat kotikisat, minkä jälkeen tuleekin taas hieman kisataukoa.