Noniin, nyt me sitten Danin kans virallisesti harrastetaan agilitya. Käytiin tänään kokeilemassa kilpailemista kyseisessä lajissa. Mieletön paniikki ja manailu päällä. Strategia oli se, että yritän saada Danista ylimääräisen energian pois ennen radalle menoa, ettei ihan hylättyä tulisi ensimmäisellä kerralla. Onneksi hallilla taaemmaksi oli rakennettu näyttelykehään pieni lämmittelyrata, jossa oli kolme estettä. Paljon Danin energiatasosta kertoi se, miten eka harjoituksessa juoksi täysillä kohti näyttelypöytää hypäten ensin esteen, sitten korkealle pöydälle ja sieltä vielä kehänauhan yli toiseen kehään. Jee!

Höselsin tytyn kans kuitenkin sen verran ennen rataantutustumista ja omaa vuoroa, että rontti oli jo melko rauhallinen kun oma vuoro tuli. Minusta rata oli mukavan haasteellinen ja siellä oli monta sellaista kohtaa, jossa koira voi valita väärän radan.


A-asteellä


Olen tyytyväinen aloitukseemme. Heti puhdas rata, tosin aikasakkoa 2,04 s., joka tuli kepeillä kun piti haukkua ne ennen kuin pystyi suorittamaan. Mutta muutenkin olin saanut sen verran paukkuja pois tytöltä, että sai radalla ihan odotella, mitä ei yleensä tapahdu. Normaalista saa ihan täysiä juosta, hyvä kun ehtii käskyjä huutaa. Toisaalta jännitin hieman ja halusin ottaa rauhallisesti ja varman päälle. Dani luki minua kai kuin avointa kirjaa ja ei pitänyt kiirettä. Sijoitus kuitenkin 6/20.

Loppusuora

Nyt olisi sitten tarkoitus kilpailla niin paljon kuin vain ehdin ja talous antaa myöten. Jäi todella hyvä fiilis. Tavoitteena löytää nyt sellainen kultainen keskitie, jossa vauhti on normaali (eli riittävä) mutta virheitäkään ei tulisi. Kokemuksia kartoittaa ja löytää sellainen kilpailurutiini.


Voittajien tyylinäyte loppusuoralta.



Myös Anne ja Vekku kilpailivat maxi-1:ssä vieläpä pitkän ja menestyksekkään (Vekku VSP PU1 ERI1 CACIB) näyttelypäivän jälkeen. Menestys ei loppunut agilityssakaan, vaan parivaljakko nappasi viimeisen nollansa ykkösissä ja voitti maxit. Onnittelut Vekulle ja Annelle :)

Dani ei ollut tänä vuonna Tamminäyttelyssä kehässä, sillä oikeastaan alan jo tietää mitä koirastani siellä sanotaan. Tamminäyttelyssä oli tänäkin vuonna 78 pk.collieta joten menestyminen on hankalaa. Avoimessa luokassakin taisi olla 12 narttua ja nuorissa 16. Kuitenkin Danin siskon Ritan lapsosille tuli menestystä. Sirius eli Manu oli rotunsa paras juniori (ROP-JUN ERI-1) ja Capella eli Nita sijoittui luokassaan neljänneksi (JUN ERI-4). Todella hieno homma. Dani-täti on oikein ylpeä sukulaisistaan :)


Nita


Manu


----------------------------------------------------------------------------------------------

Pakko vielä kertoa ihan tämmönen arkinen asia. Minulla on tapana aina käyttää Dania vielä ennen nukkumaan menoa ulkona pissillä. Aluksi homma toimi ihan hyvin niinkin, että ensin tuli ruoka sitten vielä käytiin ulkona. Mutta pian tyttö huomasi, että sisälle joutuu heti kun on hommat hoidettu. Ei ollut enää kivaa, niin rupesi vaan löhnimään ja saattoi mennä lähemmäs tunti ennen kuin saattoi tarpeensa tehdä. Tuo kun on ruoalle ahne, niin aloin tehdä niin, että laitoin ruoan valmiiksi ja heti kun pissi tuli, niin pääsi sisälle syömään. Nyt tänään ei sitten vissiin ollut vielä kovin hätä, kun nuuski pitkään (laitoin siis tänäänkin ruoan valmiiksi odottamaan lattialle) ja yritin sitten sanoa että syömistä on sisällä että teeppä teeppä. Löytyikin joku hyvä kohta ja pikkusen kyykistyi mutta mitään ei tullut, sanoin että äläpä yritä, teet nyt vaan. Sitten kyykistyi uudestaan ja oikein katsoi minua, pitkään oli kyykyssä ja sitten lähti sisälle päin leputtelemaan. Kirjaimellisesti koira kusetti minua, mitään ei nimittäin ollut tullut hangelle. Välillä en siis ihmettele yhtään, että Lassie on collie.