Jihuu! Unelmista on tullut totta. Kävimme koirinemme Hanna-Marin kanssa lauantaina 10.11. Haapajärvellä BH-kokeessa ja molemmat lähtivät takaisin kotiinpäin kilpailukirja taskussa BH-pinssi rinnassa. Tätä on harjoiteltu niin paljon, että voitte vaan uskoa miten hyvältä tuntuu ja miten ylpeä olen pienestä koirastani.

Palkaksi hyvästä yhteistyöstä Dani sai maksalaatikkoa

Viime viikko menikin treenatessa. Maanantaina otettiin Hanna-Marin kans treenit. Tiistaista käytiin Sussun kanssa lenkillä ja otettiin pikkutreeni, jossa yritin saada Danin pysymään paikallaan vaikka 'tänne' käsky kuuluukin. Toisin sanoen laitoin koiran liinaan kiinni ja jätin käskyn alle. Sussu sitten otti pitkin ja poikin Vennin kans luoksetuloa. Dani lähti yhdessä vaiheessa Sussun käskystä, jolloin liinaa antoi koiralle pakotteen. Jäi seisomaan mutta sen jälkeen ei ole lähtenyt kenenkään muun käskystä minnekään. Keskiviikkona käytiin tekemässä jälki. Tein melko pitkän jäljen, polkujen yli ja muiden häiriöiden läpi. Pikkusen haahuili ja oli huolimaton mutta palikka ja pallopalkkakin lopussa löytyivät. Torstaina tehtiin jättöliiketreeniä sen jälkeen kun Sanna, Anniina ja pikku-Reilly lähtivät. Perjantaina vuorossa olivat paniikkitreenit Hanna-Marin kanssa Nakertajassa ja meinattiin tulla siihen tulokseen että kannattaako tuota edes lähteä. Mutta kun maksettu oli niin pitihän sitä lähteä yrittämään.

Ihmeen hyvin nukuin perjantaina ja lauantain välisen yön. Eipä ihmeemmin hermostuttanutkaan. Liikkeestä istuminen alkoi sujua ja ainut stressi oli että jos lähtee paikalla makuusta 'tänne'-käskyn kuultuaan. Mutta ajattelin, että joskus menee kyllä läpi ja kokeen kun saa uusia niin käydäänhän katsomassa.

Jännitys alkoi pikku hiljaa nousta kun porukkaa alkoi kerääntyä Haapajärven ABC:n pihalle. Pian sitten lähdettiinkin kohti teollisuusaluetta, jossa tottelevaisuusosuus pidettiin... asfalttikentällä! Se vähän jänskätti kun oli niin tavallisuudesta poikkeava alusta. Hanna-Mari puhui autossa että varmasti hän joutuu ensimmäisenä suorittamaan ja niinhän siinä kävi. Manattiin vielä perjantaina että kun meidän tuurilla ei satuta edes pareiksi. Mutta kerrankin oli onni myötä, oltiin ensimmäisenä vuorossa. Me mentiin Danin kans paikalla oloon ja Hanna-Mari sai purkaa Elmerin energiavarastoja kaavioseuraamisen ja jättöliikkeiden muodossa.

Paikalla olossa jännitti jonkun verran mutta otin rennon asennon ja yritin ajatella muuta. Hanna-Marilla ja Elmerillä meni kaavio tosi hienosti kuin myös henkilöryhmä. Jättöliikkeetkin onnistuivat. Vedin suurin piirtein olkapäät korviin kun kuulin Hanna-Marin 'tänne' -käskyn, kuulin kilinää ja ajattelin että nyt se lähti. Pian sain kääntyä katsomaan ja huomasin että Dani oli edelleen paikallaan, mutta oli kuitenkin noussut istumaan. Huh! Ei mennyt nollille.

Sitten vaihdettiin paikkaa ja me mentiin tekemään liikkeet. En muista paljoakaan miten meni. Katsoin aina välillä Elmeriä ja aina kun vilkaisin niin makasi nätisti maassa. Sen muistan Danin seuraamisesta että välillä edisti, välillä kulki vähän jäljessä, mutta löysi välillä paikkansakin. Perusasennot olivat hitaita mutta se teki ne. Liikkeestä istuminen meni täysin nappiin. Liikkeestä maahan menossa jäi istumaan, mutta tuli luokse "nopeassa askellajissa", istui eteen ja tuli vauhdilla sivulle. Pisteitä saimme sen verran, että pääsimme kaupunkiosuudelle! Samoin tekivät Hanna-Mari ja Elmeri.

Kaupunkiosuus oli lyhykäisyydessään seuraavanlainen. Lähdimme liikkeelle jostain parkkipaikalta, jossa ensin mentiin henkilöryhmän keskelle. Ideana oli vain se että miten koira suhtautuu ihmisten läheisyyteen. Hyvinhän se meni. Sitten lähdettiin liikkeelle läpi parkkipaikan. Ohi juoksi 10-vuotias collienarttu, johon Dani olisi halunnut tutustua mutta rauhoittui sitten kuitenkin. Vastaan juoksi flätti, johon ei collien takia huomiota paljon kiinnitetty. Sitten siirryimme pyörätielle, jossa pyöräilijä tuli meitä vastaan ja rimputti kelloa mennen tullen. Hetken päästä ohitsemme juoksi lenkkeilijä. Siirryimme seuraavalle parkkipaikalle jossa ensin auton ovi lyötiin kiinni, auto käynnistettiin ja hetken päästä auto ajoi rinnalle, ikkuna avattiin ja nainen kysyi minulta neuvoa. Dani ei olisi enää vähemmän voinut kiinnostaa koko touhu. Oli vaan sen näköinen että taas se muija jäi juttelemaan. Lopuksi kävelimme suojatien yli kaupan pihaan. Pistin Danin kiinni pylvääseen ja menin itse seinän taakse piiloon. Sillä aikana Danin ohi käveli toinen flätti. Sitten tuomari jo sanoikin että voin hakea koiran pois.

Se oli siinä. Läpi meni että lätkähti. Kahden vuoden harjoittelu tuotti tulosta ja olen hyppinyt seinille koko viikonlopun sen takia. Kiitoksia kaikille niille, jotka matkan varrella potkivat meitä persuuksille :) Nyt vuorossa parin viikon tottisloma. Ehkä käydään huomenna pallohallilla katsomassa, voisiko keinua kokeilla jossain välissä. Sitten odotellaan vain juoksua ja toivotaan että tulee ennen Oulun kisoja ja että ylipäätänsäkin päästään koko kisoihin.

Kuvia ei ehditty jännitykseltämme ottamaan koko kokeesta, mutta alla kuva edellisen viikon ALO-luokan voittajasta :)

Rinta rottingilla