Viimoset agilitytreenit tälle syksylle. Tultiin taas kentälle hyvissä ajoin. Ehdin ottaa paikalla makuuta Dantsun kanssa. Yhteensä 12 minuuttia, joista viimeiset 2 min. kasvot koiraan päin. Palkkaukset 7 min. ja 10 min. kohdalla ja tietty lopuksi. Olen tosi tyytyväinen. Sitten vuorossa agiliitely. Kolmosluokan radan alku oli meillä ja siinähän tuo meni. Ei erityisen hyvin mutta meni kuitenkin. Rontti haukkua louskutti niin paljon ettei kuullut ohjeita ja ei meinannut jäädä paikalleen alussa ollenkaan. Kaikenlaista pientä sähläystä oli mutta kyllä me saatiin joku pätkä radasta menemään ihan kunniallakin. Keppejä harjoiteltiin menemään toiselta puolelta ja meni yllättävän hyvin. Oikealta puolelta (siis minä olen oikealla puolella) ne meneekin jo ilman näyttämistä, kunhan vierellä kävelee ja alkuun pistää. Ohjaamisessa oli tänä päivänä mielestäni paljon puutteita vaikka rata ei mikään mahdoton ollutkaan.

Välillä sitten tottisteltiin ja otettiin rivissä paikalla makuuta. Nousi jossain välissä istumaa, käskin takaisin ja meni loppuun asti hyvin. En tiijä mikä tapa sille tuostakin on tullut että istua pitää. Liekö ollut jo vähän väsynyt. Perjantaina otetaan sitten vielä tuota paikalla makuuta ja toivottavasti pysyy paikallaan vaikka kaveri onkin vieressä. Noh, sunnuntainahan tuon näkee. Kuitenkin tärkeintä tänään oli että Dantsu meni nyt keinun entistä paremmin. Tällä kertaa oikein vauhdin kanssa ja lopulta löysällä hihnalla. Kun este oli suoritettu niin eikun uudestaan. Koskaan ei saisi aliarvioida makkaran voimaa ;) Kyllä me ehkä kilpailemaan joskus päästään.

Harjoitusten loppuvaiheilla tulivat Sanna ja Anniina Ritan, Taran ja Dorin kans meitä moikkaamaan. Tosi mukava oli vaihtaa kuulumisia treenaamisesta koirista yleensä. Danistakin oli mukava nähdä siskoja vaikka ei irti päässytkään riehumaan. Näinköhän olisi edes jaksanut.

Nyt sitten treenaus jatkuu vielä muutaman viikon omatoimisesti milloin missäkin kentällä. Sitten aloitellaan hallikausi. Tarkoitus siellä saada varmuutta keinuun ja ehkä kerran kaksi käydä jokin rata läpi. Sitten josko aloittelisi kilpailu-uran agiltiyssä tammikuussa. Tokossa mielessä siintää haave TK1-koulutustunnuksesta. Kiitoksia vielä agilitykouluttajillemme Marille ja Lealle sekä tokokouluttajallemme Tiinalle kannustuksesta ja ohjauksesta. Niin ja tietysti kiitos kuuluu myös kaikille niille treenikavereille, joilta olemme saaneet kullan arvoisia neuvoja :) Onnea ja menestystä kaikille tuleviin koitoksiin!