Maanantaina tokotreeneissä otettiin pitkästä aikaa ihan vain seuraamista. Kiinnitettiin huomiota ettei seuraaminen jäisi löysäksi käännöksissä ja että en panikoisi niin paljon käännöksissä. Siis että jotenkin näyttäisin koiralle minne suuntaan käännytään. Meinaa vain olla aina käskyttämisen kanssa että ensin paniikissa miettiin kumpi on vasen ja kumpi oikea, kumpaan suuntaan on täynkäännös, säikähtää 'juoksuun' käskyä ja huokaisee helpotuksesta 'liike seis' käskystä. Siinä sitten vielä koita koiralle vihjata minne mennään. Nooh, harjoitus tekee mestarin. Pitäisi enemmän ottaa seuraamista niin että joku toimii liikkeen ohjaajana.

Agilityssä tiistaina oli taas pientä ylivilkkautta havaittavissa. Meni välillä ihan hyvinkin, mutta välillä keksi omia tapoja suorittaa este ja välillä juoksi esteitten ohi. Keppien kohdalla huomasin että ei vielä itsenäisesti niitä tee, pitää olla vieressä näyttämässä ettei oikase. Opin uuden tavana ohjata. Valssin sijasta voi vaihtaa puolta niin että koira on selän takana. Siis nopeissa käännöksissä tämä sopii silloin kun ei ole mitään muuta estettä houkuttimena lähellä.

Niin ja sitten paras uutinen. Dantsu meni nyt keinun. Ei se tietenkään mene vielä ilman hihnaa mutta houkuttelemalla sain sen kiipeämään niin että se ihan itse rämäytti esteen. Kyllä se tästä lähtee. Nyt vain tuota toistetaan monta kertaa. Tärkeintä on ettei hyppäisi esteeltä pois ja saa palkan aina kun onnistuu.

Eilen sitten käytiin Paavolassa Hannamarin ja Elmerin kans tottistelemassa. Ihan hyvin sujui meillä mm. paikalla makuu. Jättöliikkeet meni ihan mukavasti, mutta otin piruuttani istumista välillä ja sitten jäi joka käskystä istumaan. Huomasin että treenien lopulla kävi vähän jo ylikierroksilla, niin ihan sama minkä käskyn sanoi niin ei tehnyt mitään. Ihan kuin ei olisi tajunnutkaan. Mutta ei sillä tavalla huoleta. Kyllähän näitä kisoja riittää.

Paavolan treeneistä mentiin käydään Sannan ja Danin sukulaisten luona. Tosi mukava oli nähdä Sannaa ja koiria. Käytiin metsässä lenkillä ja Dani jopa otti pienen spurtin, mitä ei laumaan tottumattomana koirana tehnyt pitkään aikaan. Tyttö väsyi sen verran, että kun hain vanhempani lentokentältä (olivat reissussa) niin ei edes kunnolla tervehtinyt. Yleensä huutaa suoraa huutoa kun näkee porukat, mutta nyt oli tosi rauhallinen ja hillitty.

Kisat lähenee ja jännitys kasvaa taas. Olen nähnyt parina yönä unta että koira istuu sivulla ja kun käsken sen maahan niin katsoo vain että nyt en tajunnut. Käsken uudestaan ja taas sama ilme. Mietin unessa että vielä yksi käsky niin nollille menee. Sitten uni jo jotenkin muuttuu. Koulussakin meinaa olla vähän kiirettä taas ja iso G lojuu pöydällä keskeneräisenä. Ei oikein riitä energia muuhun kuin koirailuun. Pientä syysmasennusta kai. Ilman Dania tulisin varmaan hulluksi joka syksy.