Lähdettiin Sussun kans eilen illalla kokeilemaan, miten koirat tottelee Teppanan koulun kentällä. Kentällä ei ollut ketään, mutta saimme kuitenkin hieman yleisöä kentän reunalle. Paikalla olo meni hyvin. Kaksi ensimmäistä 2 minuuttista pysyi hyvin, mutta viimeisessä kun käänsin selkäni ja Venni jo leikki pallolla vieressä, niin hajut veivät muualle. Mutta en antanut periksi. Ajattelin että hemmetti se minuutti pitää pysyä vaikka miten kaukana olisin. Ja pysyi, sitten menin Danin viereen ja melkein heti nousi istumaan. Vitsi, taas alusta. Käsky 'maahan', kehumiset kun totteli, menin matkan päähän ja palasin hetken päästä vierelle, kehuin kun ei noussut ja sama pari kertaa uudestaan, kunnes lopulta sanoin käskyn 'sivu'. Olen kyllä tyytyväinen. Näillä ei tietenkään BH-kokeeseen mennä, mutta kyllä jos samalla tavalla menee lauantain kisoissa niin tulos saadaan.

Sitten järjestyksessä liikkeestä maahan, luokse tulo, seisominen seuraamisen yhteydessä. Otin maahan menon ja Sussu ehti jo huutaa että ei mennyt, mutta jatkoin vain matkaa, kuului sitten perästä että eikun menipäs. Niin, meneehän mutta hi-taas-ti kun taas Vennille ei meinaa ehtiä käskyä sanoa kun on jo maassa. Mahdottoman nopea puikkonokka :) Mutta meidän pitää Danin kans harjoitella vielä nopeutta.

Luokse tulossa ei tullut suoraan sivulle, kun oltiin kotona harjoiteltu 'tänne' käskyn kanssa eteen istumista. Eli nyt vähäksi aikaa unohdan koko eteen tulemisen, kyllä se sen osaa. Ehkä istuu kieroon, mutta se on sitten jonkun muun ajan murhe. Nyt keskitytään vain siihen että kun kuulee käskyn 'danitänne' niin, tulee suoraan sivulle. Tämä jäi vähän vaivaamaan.

Seisominen seuraamisen yhteydessä. Kokeilin huvikseni, josko älyäisi ilman valmisteluja. Ei älynnyt, meni istumaan. Tämä oli siis se meidän kipupiste. Tätä treenattiin ja lopputreenistä tajusi ja pysähtyi vaikka kyseessä ei ollut edes seuraamistilanne, että kyllä on muistissa. Noh, tällä viikolla vielä käydään näitä läpi. Voihan olla että kun huomaa että minä jännitän niin kisoissa menee maahan ihan varmuuden vuoksi. Mitä vain voi tapahtua. Eipä me mitään ykköstulosta lähdetä hakemaankaan, kisoissa on niin paljon kovia ja kokeneita kilpailijoita, että olen tyytyväinen jos saadaan tulos. Siitä on hyvä lähteä. Meidän tunnuslause kun on, että kyllä me kotona osataan :oD

Otin eiliseen treeneihin mukaan uuden lelun, minun entiset solmulle laitetut paksut sukkahousut. Oli muuten mieleinen lelu. Pitkän matkaa treenattiin seuraamista ihan vain lelun voimin. Myös jättöliikkeissä palkkasin koiran taakse lelulla. Tosi mukava oli nähdä kun Danille tuli sellainen palo silmiin, että tehdään lisää näitä juttuja. Sitten alkoi käydä ylikierroksilla ja ei enää ollut tarkkaavainen, joten vaihdoin makupaloihin. Sitten taas alkoi sujua. Analysoin ehkä joku toinen kerta teinkö oikein vai en. Kuitenkin saan vietin nostettua mutta se laskee välillä kuin lehmän häntä. Noh, tuo ahneus ei haihdu niin äkkiä, että tuohan seuraa minua vaikka maailman tappiin jos tietää että taskussa on lihapullaa.

Otettiin Sussun kans myös luoksetuloja sillä tavalla että koirat ohittavat toisensa juostessaan omistajan luo. Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetuloja, jossa koira sai leikkipalkan pelkästään vauhdikkaasta luoksetulosta. Siihen oli hyvä päättää meidän puolituntinen. Lähdettiin sitten vielä metsään lenkille, vaikka ajattelin ettei rontti jaksa enää edes kävellä. Väärässä olin, kirmasi Vennin kans pitkin mättäitä kuin mikäkin kakara. Eipä olisi parempi päivä voinut olla.

Tänään harjoiteltiin vain jättöliikkeitä. Käveltiin tätini luo ja siellä isolla pihalla oli hyvä kokeilla jäikö eilisestä mitään mieleen. Hyvin muisti, eli treeni kesti sen pari minuuttia. Heittelin hieman halkoa ja käytiin vielä katsomassa metsässä mustikoita. Ei ollut eikä tulekaan marjoja. Nyt rontti nukkuu tuossa jaloissani, taisi olla ihan mukava päivä tämäkin. Ainakin itselleni teki oikein hyvää puhua pulpattaa jonkun kanssa. Nyt sitä jaksaa sitten gradua tehdä taas.

Huomenna lähden käymään serkun belgialaisen kanssa mätsärissä. Dania on tullut esitettyä jo sen verran paljon, että haluan oppia jotain uutta. Veisin toki Daninkin, jos olisi turkissa, mutta pitäisi varata myös joku esittämään Dania siltä varalta, että molemmat saavat samanvärisen nauhan. Danin kans on kyllä ilo käydä mätsäreissä ja näyttelyissä kun se esiintyy niin hyvin. Toivottavasti en haukannut nyt vain liian suurta palaa tuon belgialaisen suhteen. Noh, huomenna saatte lukea ;)