Hyrynsalmella edelleen. Danin kans käytiin tänään katsomassa Kainuun rastiviikkojen suunnitusta oikein aloituspäivänä vielä. Vettä satoi välillä vähän vähemmän mutta yleisesti ottaen koko ajan niin paljon että kaikki metsästä tulleet suunnistajat olivat ihan litimärkiä. Suunnistajat eivät Dania kiinnostaneet, mutta sitäkin enemmän piti katsella Cable WakeBoardingia. Ensin piti pelätä kun ukot lähti vesille, sitten vinkua ja ulvoa kun kaatuivat ja rähistä kun nousivat vedestä. Onneksi aina tulee lähdettyä ihmisten ilmoille, niin koirakin tottuu kaikenlaiseen.

Illalla käytiin sitten tokoilemassa kahdella eri kentällä että tottuu makailemaan maassa hieman vieraammassakin ympäristössä + vesisateessa harvemmin tulee lähdettyä kentälle. Kaikki muut alokasluokan liikkeet (hyppyä ei voitu kokeilla) menivät ihan hyvin, mutta liikkeestä maahan menoa alkoi aavistelemaan. Siis kaveri jotenkin tietää että nyt pitää kohta mennä maahan niin jää hiimailemaan minun taakse. Kyllä me vielä siitäkin päästään, pitää vain ottaa pitempiä seuraamispätkiä ja käskeä maahan yllättävissäkin tilanteissa. Mutta positiivista oli se, että liikkeestä seisominen onnistui hyvin. Itse asiassa onnistui nyt paremmin ilman käsimerkkiä. Paikalla makuu meni hienosti vaikka toisella kentällä pojat pelasivat vieressä palloa. Tiijä mikä sitten koirakavereiden vieressä makaamisessa niin ärsytti viime maanantaina että piti istumaan nousta välillä.

Ai niin ja pakko on kertoa, että minun isä oli niin kiltti ja teki meillä oman toko-esteen ihan tuosta vain. Puhui ensin että kun siihen pitää olla rautaa niin ei onnistu, mutta sitten löysin netistä kuvan kokopuisesta esteestä niin johan alkoi lyyti kirjoittaa. Nyt kai se on pakko sitten ruveta kilpailemaankin, kun on esteet ja kaikki :D